Ja hän [Jeesus] antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.
Efesolaiskirje 4:11-12
Apostoli
Apostoli lienee virkana annettu vain ensimmäisten vuosikymmenten jKr ajalle.
Jeesuksen opetuslapsia kutsutaan Raamatussa apostoleiksi (Matt 10:2). Näiden apostolien joukosta poistui Juudas, kavaltaja, ja muut opetuslapset valitsivat Juudaksen tilalle Mattiaan. (Apt 1:21-26)
Ajattelen tuon Mattiaan apostoliksi valinnan olleen ’epävirallinen’. Jeesus käski opetuslasten vain odottaa Pyhää Henkeä Jerusalemissa ja Mattiaan valinta vaikuttaa opetuslasten omalähtöiseltä toiminnalta. Valinta suoritettiin arpomalla Mattiaan ja Joosefin välillä ja arvonnassa ei ollut vaihtoehtoa ’ei kumpikaan’.
Jeesus valitsi alkuperäiset opetuslapsensa itse, nimitti heidät apostoleiksi ja valitsi myöhemmin Paavalin kahdenneksitoista apostoliksi Juudaksen tilalle.
Ilmestyskirjassakin puhutaan vielä 12 apostolista. (Ilm 21:14)
Apostoli ei siis vaikuta olevan nykypäivään kuuluva virkanimike. Jotkut nimikettä silti käyttävät ja joissakin tapauksessa kyse voi olla ihan hyvästä asiasta, jos sana ”apostoli” on määritelty toisin kuin tässä.
Joskus saattaa olla tarvetta työlle, jonka sisältö vastaa joissain määrin Raamatussa mainittujen apostolien toimia. Tällainen tehtäväkuva voidaan kyllä perustella Raamatulla, vaikka virkanimikkeen perustelu onkin haastavaa.
Apostolin tehtävä on viedä evankeliumia täysin uusille alueille ja perustaa sinne paikallisseurakuntia ja joskus myös valvoa niiden tilaa. Alkuseurakunnan aikana apostolit olivat luultavasti tärkeitä tekijöitä kommunikaatiossa eri paikallisseurakuntien välillä.
Raamatussa apostolin voidaan nähdä myös olleen eräänlainen muutkin virat sisältävä jokapaikanhöylä. Tarve sellaisille on ehkä vähentynytkin ajan kanssa, koska kristittyjen määrä on kasvanut ja seurakuntaviroissa voidaan erikoistua enemmän.
Profeetta
Vanhan testamentin aikaan profeetta tarkoitti hieman eri asiaa kuin uudessa testamentissa. Tämä voi aiheuttaa sekaannuksia.
Vanhan testamentin profeetta oli selkeästi Jumalan ja Israelin kansan välillä toimiva sanansaattaja. Profeetan sanat olivat kiistatta Jumalan sanoja, ja profeettaa epäilevät saatettiin jopa tappaa.
Uudessa liitossa emme tarvitse tuollaisia profeettoja, koska meillä kaikilla on Pyhän Hengen voitelu ja henkilökohtainen yhteys Jeesukseen Kristukseen ja Hänen kauttaan myös Jumalaan.
Uudessa testamentissa profeetoista sanotaan:
Profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi.
1. Korinttilaiskirje 14:3
Profetoinnin tarkoitus uudessa liitossa on siis selkeästi rakentaa Jeesuksen seurakuntaa välittämällä sanomia Jumalalta. Vaikka sanomat tulevat Jumalalta, niihin sekoittuu myös enemmän tai vähemmän profeetan omia ajatuksia. Siksi uudessa liitossa kehoitetaan arvioimaan profetiat seurakunnassa.
Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot.
1. Korinttilaiskirje 14:29
Profeetan toimipiste on pääasiassa seurakunnan sisällä. Hän rakentaa seurakuntaa sisältäpäin.
Profeetan tehtävä oli usein Vanhassa Testamentissa olla parannuksen saarnaaja, joka on mielestäni mahdollista nykyäänkin. Tällöin profeetan toimipisteen painotus voi siirtyä myös seurakunnan ulkopuolelle.
Evankelista
Evankelistalla on erityinen innostus jakaa evankeliumin ilosanomaa muille ihmisille. Ilosanoman jakaminen on toki annettu tehtäväksi kaikille kristityille, mutta Evankelistoilla se on päätoimisempaa sillä tavalla, että Jumala ehkäpä johdattaa heille enemmän uskosta osattomia evankelioitavaksi, kuin muille.
Evankelistan toimipiste on pääasiassa seurakunnan ulkopuolella, kutsumassa uusia ihmisiä seurakuntaan ja Jeesuksen yhteyteen. Evankelistan mukaan voi olla hyvä lähettää myös muita seurakuntalaisia ja seurakunnan uusia jäseniä.
Paimen
Raamatussa puhutaan paimenista. Nykyään puhutaan myös pastoreista, jolla tarkoitetaan yleensä samaa.
Paimenuus, kuten muutkin seurakuntavirat ovat Jeesuksen antamia. Jos ihmiset jakavat toisilleen titteleitä ja virkoja, rakennetaan ihmisten seurakuntaa, ei Jeesuksen. Paimenella tulee olla seuraavat ominaisuudet ja Jeesus tarvittaessa muuttaa valitsemansa ihmisen tällaiseksi:
Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
1. Timoteuskirje 3:2-4
Yksi huomio tuohon 1. Tim kohtaan liittyen: siinä sanotaan ”taitava opettamaan”. Se on eri asia kuin opettajan virka. Paimenella ei välttämättä itsellään ole samanlaista ymmärrystä ja vakaumusta totuuteen, kuin opettajalla, mutta paimen on usein taitava jakamaan opetuksia tilanteen vaatimalla tavalla. Se liittyy suoraan paimenen tehtävään pitää huolta seurakuntalaisten tarpeista yksilötasolla.
Opettaja
Opettajalla on Jeesukselta saatu ymmärrys Raamatun mukaiseen Totuuteen. Paavali kuvasi sitä tällä tavalla:
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
Galatalaiskirje 1:11-12
Opettajan virka on varmastikin nimikkeen perusteella helpoimmin ymmärrettävissä. Opettaja opettaa muita seurakuntalaisia uskon ja Raamatun asioissa sekä Jeesuksen tuntemisessa. Jeesuksen opettajalle antama vakaus totuuteen auttaa seurakuntalaisia pysymään oikeassa opissa.
Opettajan toimipiste on pääasiassa seurakunnan sisällä.
Opettajakin on erehtyväinen vastaavasti kuin edellä kuvattu profeetta, joten seurakunnan tai kuulijoiden tehtävä on koetella opetukset Raamatulla ja Pyhässä Hengessä.
Raamatussa on vain yksi totuus. Väittelyt ja kiistat ovat siksi turhia ja hedelmättömiä. Raamatussa kehoitetaan yksimielisyyteen.
Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
1. Korinttilaiskirje 1:10-11
Raamattu ei opeta suvaitsemaan seurakunnan sisällä erilaisia mielipiteitä oleellisista oppikysymysksistä, vaan sen sijaan antaa näinkin rajuja ohjeita:
Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
Tituskirje 3:10-11
Varoituksen sana opettajille ja muillekin.
Monet saattavat ottaa itselleen opettajan roolin, vaikka Jeesus ei ole heitä siihen rooliin valinnut. Muissa viroissa ei välttämättä ole erityistä vaaraa tehdä näin, mutta opettajan virkaan liittyen on Raamatussa varoitus:
Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.
Jaakobin kirje 3:1-2
Samoin tuo kohta myös tekee opettajan virasta erityisen siinä mielessä, että sen omaajalle on tiedossa automaattisesti kovempi tuomio. Yleisestikin pätee kaikille nämä Jeesuksen sanat:
Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.
Luukas 12:48